MAL-verkoston 2-vuotisen pilottikauden yhtenä tavoitteena oli tarkastella vuorovaikutusta seututason suunnittelussa. Omalta osaltani koetin vastata tähän haasteeseen katsomalla vuorovaikutusta ensin elinkeinoelämän ja sitten kansalaisten näkökulmasta.

Sain talvella 2011 elinkeinoelämän edustajille suunnatuissa haastatteluissa kuulla, että he ovat kokeneet jääneensä pahasti paitsioon, kun MAL-teemoihin liittyviä suunnitelmia on laadittu ja yhteiskuntaa kehitetty. Toiminta on muistuttanut yksisuuntaista kausaalisuhdetta eli ylhäältä päin on ilmoitettu, mitä tuleman pitää. Epäluulon ja epäluottamuksen kuilu elinkeinoelämän ja julkishallinnon välillä ei ole ollut pieni. Osa elinkeinoelämän edustajista puhui haastatteluissa avoimesti jopa siitä, missä päin Suomea on vähiten vaikeinta harjoittaa yritystoimintaa, tai missä kunnissa virkamiehet ehtivät muilta puuhiltaan vähiten kiusata yrittäjää.

Tällaisista lähtökohdista, joissa kunnallinenkaan elinkeinoelämän vuorovaikutus ei ole toiminut, on haastavaa synnyttää uusia seudullisen vuorovaikutuksen menettelytapoja ja luoda uskoa seutuyhteistyöhön. Silti, haastatteluiden perusteella suunta parempaan oli aistittavissa. Useilla seuduilla elinkeinoelämän edustajat näkivät kuitenkin selvästi positiivisia tuulia, kun heitä oli joissakin asioissa jopa kuunneltu. Kuntien virkamiehistö oli osittain vaihtunut ja uudet organisaatiot sekä ajattelutavat olivat virkistäneet elinkeinoelämän ja julkishallinnon välisiä suhteita. Hitaasti siis hyvä tulee? Suunta ainakin on parempaan.

Kansalaisvuorovaikutuksen kysymyksien kanssa painiessa syksyllä 2011 en ollut yhtä lähellä ruohonjuuritasoa. Elinkeinoelämän haastatteluista luonnollinen jatkumohan kansalaisvuorovaikutukseen olisi ollut se, että esimerkiksi täällä Tampereella olisin pyörinyt nauhuri kädessä pitkin rotvallin reunoja kyselemässä kansalaisilta, miten he ovat kokeneet tulleensa kuulluksi kun kaupunkiseudun rakennesuunnitelmaa on laadittu. Onneksi en menetellyt näin. Luulen nimittäin, etten olisi vieläkään saanut tarpeeksi syväluotaavia vastauksia.

Syksyn seutukyselyn, työpajan ja muun yhteydenpidon myötä vahvistuikin käsitykseni siitä, miten etäällä seudullisen tason suunnittelu on tavallisen kansalaisen arjesta. Ja kuitenkin, miten lähellä sen pitäisi sitä olla. Seututason MAL-suunnittelu on kansalaisille sen verran uusi juttu, että sitä ei kovin hyvin tunnisteta tai ymmärretä sen vaikutusta. Eikä kyse ole vain manselaisista... siis kansalaisista, kyse on kuulemma myös päättäjistä.

Etenkin suuremmilla kaupunkiseuduilla koko seudun laajuinen MAL-suunnittelu on tärkeää. Yksittäisten kuntien rajat hälvenevät silmissä, kun asutusnauhat ja palvelukeskittymät jyräävät ne alleen. Kaupunkiseutu on se, joka muodostaa uudenlaisen toiminnallisen kokonaisuuden. Silti kuntien hallinnolliset rajat ovat olemassa, vaikka asfaltin alta emme enää niitä havaitsekaan.

Juuri tällaisissa tilanteissa seudullinen maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitteluyhteistyö on kriittisimmässä pisteessään. Juuri tällöin seudullisen vuorovaikutuksen kehittämiseen tulee lyödä lisää panoksia. Ja juuri nyt näillä seuduilla on se hetki. Jääkäämme siis odottamaan, mitä tapahtuu. Tai hetkinen, eipäs­ odoteta. Vaan tehkäämme entistä parempaa ja sujuvampaa seudullista MAL-yhteistyötä! Kaikki me.

Jani Hanhijärvi